5 munan täytekakkupohja: ohje, vuoka ja annosmäärät

Sähköautojen latausverkosto laajenee vauhdilla, mutta tahti on silti liian hidas tavoitteisiin nähden. Miten käy kotilatauksen, julkisten pikalaturien ja huoltovarmuuden?

Keskeiset luvut: 8 500 latauspistettä (2024) → tavoite 50 000 (2030) | 80 % latauksista kotona | AFIR-vaatimus 1,5 kW/auto

Latausverkoston nykytilanne: kasvua, mutta kuiluja

Suomen julkinen latausinfrastruktuuri on kasvanut nopeasti. Vuonna 2023 maassa oli noin 6 500 julkista latauspistettä, ja määrä on jatkanut nousuaan. Hallituksen tavoitteena on 50 000 pistettä vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa lähes kahdeksankertaistumista nykyisestä.

Käytännön ongelma on kuitenkin latauspisteiden epätasainen maantieteellinen jakautuma. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa pistetiheys on kohtuullinen, mutta harvaan asutulla maaseudulla ja päätienvarsilla tilanne on toinen.

Toinen pullonkaula on latausteho. Vaikka uudet pikalaturit tarjoavat jopa 350 kW tehoa, vanhemmat tyypin 2 -latausasemat rajoittuvat usein 11–22 kW:iin. Nämä soveltuvat hyvin yöpysäköintiin, mutta eivät nopeaan tienvarsilataukseen. Keskeinen kysymys on, miten verkoston kapasiteetti saadaan vastaamaan kasvavaa ajoneuvomäärää ilman kohtuuttomia kustannuksia verkkoyhtiöille.

Sähköautojen lataus ei ole enää teknologinen ongelma, vaan infrastruktuurin ja investointien aikataulukysymys.

– Energiateollisuus ry:n asiantuntija

Kotilataus ja taloyhtiöt: suurin haaste piilee arjessa

Kotilataus on edelleen yleisin ja kustannustehokkain tapa ladata sähköautoa. Erityisesti omakotitaloasujille oman latauspisteen asennus on selkeä projekti. Taloyhtiöissä tilanne on monimutkaisempi.

Vanhoissa taloyhtiöissä sähköpääkeskukset ja talon sisäiset johdotukset eivät usein kykene suuriin kuormituksiin. Jokaisen latauspisteen asennus vaatii tällöin raskaita peruskorjauksia, joiden kustannukset voivat olla tuhansia euroja osakasta kohden. Tämä hidastaa latausinfran leviämistä merkittävästi.

Hallituksen valmisteilla oleva uusi latausinfralaki saattaa tuoda helpotusta. Lakiluonnoksen mukaan uudisrakennuksissa pitäisi olla valmius latauspisteiden asennukseen jokaiselle autopaikalle. Vanhoissa rakennuksissa vaatimukset koskisivat suuria peruskorjauksia. Laki on kuitenkin herättänyt kritiikkiä: pelätään, että se sysää kustannuksia yksinomaan taloyhtiöille ilman riittävää tukea.

Teknologinen kehitys tuo myös uusia ratkaisuja. Älykkäät latausjärjestelmät jakavat kiinteistön käytettävissä olevaa sähkötehoa automaattisesti autojen välillä, jolloin pääkeskuksen kokoa ei tarvitse kasvattaa jokaiselle autolle erikseen. Tämä laskee asennuskustannuksia jopa 40 % perinteisiin ratkaisuihin verrattuna.

Pikalataus ja raskas liikenne: tulevaisuuden megaluokan haaste

Henkilöautojen lataus on jo hallittavissa, mutta raskas liikenne tuo uuden ulottuvuuden. Yksi rekka vaatii latausta varten jopa 1 MW tehoa, mikä on kymmenkertainen henkilöautoon verrattuna. Tämä tarkoittaa täysin uudenlaista pikalatausverkostoa pääteiden varsille.

Suomessa on tällä hetkellä vain muutama 1 MW:n pikalatausasema rekka-autoille. EU:n AFIR-asetus edellyttää, että keskeisillä moottoriteillä on 60 km välein 350 kW vähimmäistehon latauspiste vuoteen 2025 mennessä, ja 150 km välein 1 MW:n piste vuoteen 2030 mennessä. Suomen olosuhteissa tämä on erityisen vaativa tavoite pitkien etäisyyksien ja kylmän ilmaston vuoksi.

Raskaan liikenteen sähköistyminen on välttämätöntä päästötavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se vaatii miljardiluokan investointeja verkostoon.

– Liikenne- ja viestintävirasto Traficom

Energiayhtiöt kuten Fortum, Helen ja K-Lataus ovat ilmoittaneet mittavista investoinneista pikalatausverkostoon. Fortum avaa tänä vuonna 15 uutta pikalatausasemaa valtateiden varsille. Helen puolestaan panostaa kaupunkien reuna-alueiden pikalataukseen. Yksityiset toimijat kuten Recharge ja Virta ovat laajentaneet verkostoaan yhteistyössä kauppakeskusten ja huoltoasemien kanssa.

Haasteena on kuitenkin kannattavuus: pikalatausasemat maksavat tyypillisesti 100 000–500 000 euroa, ja käyttöaste on alkuvaiheessa matala. Ilman julkista tukea tai säänneltyä hinnoittelua moni hanke jää toteutumatta.

Miten käy kotilatauksen, julkisten pikalaturien ja huoltovarmuuden? Suomen latausinfran kehitys on nopeaa, mutta tarvitaan lisää investointeja sekä hajautetun kotilatauksen että tienvarsien pikalatauksen osalta. Kotilataus on kustannustehokkain tapa ja vähentää sähköverkon kuormitusta ruuhka-aikoina. Pikalataus taas on välttämätöntä pitkillä matkoilla ja raskaan liikenteen sähköistymisessä. Huoltovarmuus edellyttää riittävää kapasiteettia sekä akkuvarastoja tukemaan huippukuormituksia. Teiden varsien latausverkoston rahoitusmalli on vielä epäselvä.

Miten käy kotilatauksen, julkisten pikalaturien ja huoltovarmuuden? Kuilua kotilatauksen ja julkisen pikalatauksen välillä on kavennettava. Kotilataus on kustannustehokkain tapa ja vähentää sähköverkon kuormitusta ruuhka-aikoina. Pikalataus taas on välttämätöntä pitkillä matkoilla ja raskaan liikenteen sähköistymisessä. Huoltovarmuus edellyttää riittävää kapasiteettia kaikissa tilanteissa, sekä akkuvarastoja tukemaan sesonkihuippuja. Ratkaisussa yhdistyvät teknologia, lainsäädäntö ja markkinapohjaiset investoinnit.

Miten saada latausverkosto oikeudenmukaiseksi?

Latausinfran kehitys on nopeaa, mutta epätasaisuus huolestuttaa. Päättäjät: vauhdittakaa taloyhtiöiden tukea ja selkeyttäkää pikalatauksen rahoitusmalli. Sähköauton ostajat: varautukaa kotilatauksen kustannuksiin, mutta hyödyntäkää energiatuet.