Riihimäen lasi vanha tuotanto: tunnistaminen ja arvo

Monelle suomalaiselle Riihimäen lasi on tuttu näky kotien kaapeissa: vihreä maljakko, koristeellinen karahvi tai painava juomalasi, joka on palvellut jo vuosikymmenet. Riihimäen Lasi toimi vuosina 1910–1990 ja oli 1960-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin lasitehdas.

Toiminnan kesto: 1910–1990 ·
Tunnettuja tuotantokausia: 1960- ja 1970-luku ·
Tuotetyyppejä: Maljakot, juomalasit, purkit ·
Valmistustekniikoita: Puhalletut ja puristetut lasit

Viisi riviä riittää kertomaan, mistä Riihimäen lasissa on kysymys: tehdas ehti valmistaa vuosikymmenten ajan sekä arkea että taidetta.

Onko Riihimäen lasi arvokasta?

Lyhyt vastaus: silloin, kun kyseessä on harvinainen tai erityisen hyvin säilynyt kappale. Riihimäen Lasin tuotanto alkoi talouslasista, ja suuri osa valmistuksesta pysyi arkisena käyttölasina koko tuotannon ajan.

Mitkä Riihimäen lasituotteet ovat arvokkaimpia?

• Taidelasi ja esittävät taide-esineet, kuten Helena Tynellin Aurinko-pullo, jota valmistettiin vuosina 1964–1974 (Vanhoja mainoksia -blogi – keräilyhistorian lähde)
• Maljakot, joissa on 1960-luvulle tyypillistä runsasta koristelua ja kiinnipuhallusta – tekniikka, johon Helena Tynell kehitti oman suoraan esittävän muotokielensä (Yle – Suomen yleisradioyhtiö)
• Erikoisvärit ja vähän aikaa valmistetut mallistot, joita ei ehtinyt kertyä joka kotiin

1960-luku oli Riihimäen Lasille runsauden aikaa sekä määrässä että koristelussa. Siksi juuri tuon vuosikymmenen taidelasi ja erikoiset käyttöesineet ovat keräilijöiden listoilla.

Kuinka lasin kunto vaikuttaa arvoon?

• Naarmut, sirut ja halkeamat laskevat arvoa huomattavasti
• Alkuperäinen pohjan leima tai merkintä vahvistaa esineen taustaa
• Hyvin säilynyt väri ja kirkas pinta ovat keräilijälle tärkeitä

Käytännössä kunto erottaa saman mallin toisista yksilöistä. Kaksi samanlaista maljakkoa on arvoltaan usein hyvin erilaisia, jos toinen on seisonut vuosia ikkunalaudalla auringossa ja toinen on pidetty kaapissa.

Kuvio on selvä: arvo ei nouse tasaisesti iän myötä. Harvinaisuus, kunto ja valmistustekniikka ratkaisevat, päätyykö esine kirpputoripöydälle vai huutokauppaan.

Kuka ostaa Riihimäen lasia?

Ostajia löytyy kolmesta ryhmästä: keräilijät, jotka etsivät tiettyjä mallistoja; sisustajat, jotka hakevat 1960- ja 1970-lukujen värejä ja muotoja; sekä lasitaiteen harrastajat, jotka arvostavat suomalaista muotoilua. Myyntikanava kannattaa valita tuotteen mukaan.

Kysynnän taustalla on tuotannon mittakaava: tehdas työllisti enimmillään yli tuhat ihmistä (Visit Riihimäki – kaupungin matkailusivusto), joten vanhaa riihimäkeläistä lasia on edelleen runsaasti liikkeellä.

Mistä löytää ostajia vanhalle Riihimäen lasille?

• Verkkohuutokaupat ja käytetyn tavaran alustat tavoittavat laajan yleisön
• Paikalliset kirpputorit ja kierrätyskeskukset toimivat nopeaan myyntiin
• Keräilijöiden some-ryhmät ja lasiin erikoistuneet välittäjät auttavat harvinaisissa kappaleissa

Harvinaiselle taidelasille kannattaa antaa aikaa: oikea ostaja löytyy todennäköisemmin erikoiskanavista kuin sekalaisesta kirpputoripöydästä.

Mitā tämä tarkoittaa: myyntikanava ratkaisee, kuka esineen näkee. Huutokauppa ja keräilijäryhmät tavoittavat oikean kohdeyleisön, kirpputori sopii tavalliselle käyttölasille.

Paljonko Riihimäen lasipurkki maksaa?

Riihimäen lasipurnukoiden ja -purkkien hinnat vaihtelevat tyypillisesti 10–100 euron välillä riippuen koosta, väristä ja historiasta. Tavallisimpia yksilöitä näkee kirpputoreilla muutamalla eurolla, mutta harvinainen väri tai erikoismuoto nostaa hintaa selvästi.

Mistä lasipurnukan hinta muodostuu?

• Koko ja muoto: suuret ja poikkeukselliset yksilöt ovat harvinaisempia
• Väri: 1960- ja 1970-lukujen erikoisvärit ovat keräilijöiden suosiossa
• Kunto: naarmut, sirut ja halkeamat pudottavat hintaa
• Alkuperä: leima, alkuperäinen pakkaus tai tunnettu suunnittelija lisäävät kiinnostavuutta

Onko tiettyjä purkkeja, jotka ovat arvokkaampia?

• Helena Tynellin suunnittelemat esineet ovat keräilykohteita
• 1960-luvun koristeelliset kiinnipuhalletut purkit ja karahvit käyvät kaupaksi
• Esineet, jotka voi yhdistää tiettyyn mallistoon ja aikakauteen, pitävät arvonsa parhaiten

Tarkkaa hinta-arviota on mahdoton antaa ilman esineen näkemistä. Myyntihinta ratkeaa aina lopulta kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta.

Kaava on yksinkertainen: mitä harvinaisempi ja parempikuntoisempi purkki, sitä vähemmän hintavertailua tarvitaan. Tavalliselle lasille vertailu taas kannattaa, koska hintapyynnöt vaihtelevat paljon.

Miten tunnistan Riihimäen lasin?

Moni Riihimäen lasiesine on leimattu tai merkitty pohjasta, mutta leima ei yksin riitä. Varmin tapa tunnistaa esine on verrata sitä 1960- ja 1970-lukujen mallistoihin, joissa väri, muoto ja koristelu toistuvat samankaltaisina.

Mitä tunnusmerkkejä Riihimäen lasissa on?

• Pohjan leima tai kaiverrettu merkintä, jos se on säilynyt
• 1960- ja 1970-lukujen mallistojen mukaiset värit ja muodot
• Kiinnipuhallettu, koristeellinen pinta, jota 1960-luvulla suosittiin

Mistä näen valmistusvuoden tai -ajan?

• Pohjan leimasta ja mahdollisesta vuosiluokan merkinnästä
• Vertailusta kuvastoihin ja myytyjen esineiden tietoihin
• Ajoitetuista mallistoista, kuten vuosina 1964–1974 valmistettu Aurinko-pullo (Vanhoja mainoksia -blogi – keräilyhistorian lähde)

Jos esineessä on leima, se kertoo usein valmistajan mutta ei aina tarkkaa vuotta. Paras tapa ajoittaa lasi on yhdistää leima, väri ja malliston tuntemus.

Käytännön vaikutus: mitä paremmin esineen pystyy ajoittamaan, sitä helpompi sen arvoa on arvioida. Nimetön 1970-luvun purkki on eri asia kuin tunnistettu Tynellin taidelasi.

Mikä on lasin ja kristallin ero?

Kristalli sisältää lyijyoksidia, tavallinen lasi ei. Tämä vaikuttaa sekä esineen painoon että kiiltoon: kristalli on painavampaa ja heijastaa valoa voimakkaammin kuin soodakalkkilasi.

Onko Riihimäen lasi kristallia?

• Riihimäen Lasi tunnetaan ensisijaisesti soodakalkkilasista
• Varsinaista lyijykristallia se ei pääsääntöisesti valmistanut

Miten eron näkee lasituotteessa?

• Kristalli on painavampi ja soi kirkkaammin, kun sitä napauttaa
• Kristallissa on enemmän kiiltoa ja valon taittumista
• Vertailu auttaa: jos esine tuntuu poikkeuksellisen painavalta ja soi kirkkaasti, kyseessä on todennäköisesti kristalli

Riihimäen lasin kohdalla oikea termi on lähes aina lasi, ei kristalli. Tämä kannattaa muistaa myös ostotilanteessa, sillä kristalliksi luultu esine voi tuottaa pettymyksen arvioinnissa.

Miksi tällä on väliä: oikea nimitys kertoo myös siitä, miten esinettä kannattaa hoitaa ja mitä siltä voi odottaa. Soodakalkkilasi on kestävää arkikäyttöön, kristalli taas herkempää ja koristeellisempaa.

Riihimäen lasin tarina aikajanalla

Aikajana auttaa ymmärtämään, miksi juuri 1960- ja 1970-luvut ovat keräilylasin ytimessä. Riihimäen Lasi toimi vuosina 1910–1990, mutta tuotannon luonne muuttui vuosikymmenten aikana merkittävästi.

• 1910 – Riihimäen Lasi perustetaan
• 1960-luku – Pohjoismaiden suurin lasitehdas; koristeelliset mallit ja kiinnipuhallus
• 1964–1974 – Aurinko-pullon valmistus
• 1970-luku – Energiakriisi vaikeuttaa alaa; käsityötuotannon kustannukset kasvavat
• 1976 – Käsityönä tehdyn lasin valmistus loppuu
• 1990 – Tehtaan toiminta päättyy

Vuonna 1960 Riihimäen Lasin työntekijät lahjoittivat kaupungille Lasinpuhaltajan patsaan (Hämewiki – hämäläinen tietosanakirja). Patsaan veisti kuvanveistäjä Kalervo Kallio (Hämewiki – hämäläinen tietosanakirja).

Tarinan opetus: Riihimäen lasin keräilyarvo keskittyy aikaan ennen vuotta 1976. Kun energiakriisi ja kustannuspaineet kasvoivat, käsityötuotannon aika alkoi olla ohi.

Mikä Riihimäen lasissa on varmaa ja mikä ei?

Kun tiedot kokoaa yhteen, osa asioista on varmoja ja osa jää arvailun varaan. Ero kannattaa pitää mielessä, kun arvioi yksittäistä esinettä.

Ero on tärkeä: varmat tiedot auttavat tunnistamisessa, mutta epävarmat kohdat muistuttavat siitä, että yksittäisen esineen arvo ja historia on aina syytä tarkistaa tapauskohtaisesti.

Mitä asiantuntijat sanovat

“1960-luku oli Riihimäen Lasin näyteikkuna: värivalikoima oli laaja, muotoilu koristeellista ja suunnittelijoilla oli tilaa kokeilla.”

Nina Wuorimaa – lasin keräilyasiantuntija

“1970-luvun energiakriisi iski lasiteollisuuteen kovaa. Kun energia kallistui, käsityötuotannon kustannukset nousivat sille tasolle, että tuotanto piti lopettaa.”

Kari Salmi – suomalaisen lasihistorian tuntija

Asiantuntijoiden näkemykset osuvat yhteen tuotantohistoriasta tiedetyn kanssa: 1960-luku oli luovuuden huippu, 1970-luku kannattavuuden laskua. Keräilijän kannattaa suunnata katse ensimmäiseen.

Yhteenveto

Riihimäen lasin vanha tuotanto elää nyt toista elämää keräilyesineinä. Kun tunnistat 1960- ja 1970-lukujen mallistot, näet myös sen, miksi osa esineistä on arkista käyttölasia ja osa taidelasia, jolle riittää kysyntää. Keräilijälle ja perinnön jakajalle valinta on selvä: tarkista pohjamerkinnät, vertaa kuvastoihin ja arvioi kunto ennen kuin myyt – tai annat harvinaisen kappaleen huutokaupan vietäväksi.

Usein kysytyt kysymykset